Runebergin myyttinen taistelija Sven Tuuva - Esikuvana sotamies vai renki?

J. L. Runebergin Vänrikki Stoolin tarinoissa esitelty Sven Dufva, kansanomaisemmin Sven Tuuvan, hahmo on kiinnostanut niin tutkijoita kuin suurta yleisöäkin.

Runebergin runossa maalataan kuva tyhmästä ja köyhästä pojasta, jota kaikki pilkkaavat pojan halutessa sotaväkeen. Dufva pääsee kuitenkin sotimaan ja osoittautuu hurjaksi taistelijaksi.

"...Nyt Sandels saapuu, huomaapi, kun Dufva ottelee. Hyv' on, hän huutaa, niin, kas niin, sa poika urhoinen, äl yli päästä perhanaa, niin vielä hetkinen! Noin suomalainen taistelee, se vasta soturi. Avuksi pojat rientäkää, tuo meidät pelasti."

"...kaikki myönsi Sandelsin totuuden lausuneen: Älyä kyll' ei Dufvalla lie liiaks ollutkaan, pää huono oli, arveltiin, mut sydän paikallaan."

Kuka oli tämän yksinkertaisen mutta urhean sotilaan esikuva? Yleisesti todennäköisempänä vaihtoehtona pidetään sotamies Johan Zacharias Bångia. Sotamies Bång (1782-1845) kuului Vaasan rykmentin Mustasaaren komppaniaan, joka taisteli Koljonvirralla 27.10.1808. Hänet on kuvattu huimapäiseksi ja hurjaksi, mutta urhoolliseksi. Koljonvirran taistelussa Bång pidätteli sillalla venäläisiä sotilaita huitoen rajusti kiväärinperällään. Hän haavoittui vakavasti, mutta onnistui raahautumaan omiensa luokse ja pääsemään kenttäsairaalaan. Bång sopii Runebergin kuvaan urhoollisena sotilaana, mutta yksinkertaiseksi häntä ei yleensä kuvata.

On myös pidetty mahdollisena, että Tuuvan esikuvana olisi ollut J. Z. Dunckerin yksinkertainen renkipoika, joka olisi seurannut isäntäänsä taisteluun. Tätä vaihtoehtoa ei useinkaan mainita. Lienee mahdollista kuitenkin, että Runebergin Dufva olisikin sekoitus useampaa henkilöä: urhea sotilas kuten Bång, mutta yksinkertainen ja uskollinen kuin renkipoika. 
 

Takaisin ylös